MRI-enterografia eli tutummin ohutsuolen magneettikuvaus

IBD

Jaaha! Tuli pidettyä näköjään pienoinen loma blogista. Motivaatio kirjoittamiseen on ollut tovin kateissa ja koska Nouw on toiminut niin heikosti ajoittain, on se juuri sopivasti ollut alhaalla, kun olen edes yrittänyt uhrata ajatusta bloggaamiselle. Koitan nyt kuitenkin pikkuhiljaa taas ottaa kameran kauniiseen käteen ja tehdä jotain hyödyllistä. Sopivasti käväisin Crohnin puolesta tutkimuksissa ja ajattelin kirjoitella teille siitä.

Magneettitutkimusta varten täytyy yleensä olla syömättä jonkin aikaa ja ohutsuolen tapauksessa aikamääre on 8 tuntia. Mun kuvaus ajoittui onneksi heti aamutuimaan, joten syömättä oleminen ei ollut laisinkaan ongelma. Siihen magneettiputkeenhan ei tosiaan saa viedä mitään metallista, joten aamulla täytyi napsaista lävistykset pois, tarkistaa että rintaliiveissä tai hiuslenkeissä ei ole mitään metalliosia. Sairaalasta saa toki kuvauksen ajaksi vaatteet, mutta koen itse mukavaksi usein jättää esimerkiksi braletten ja omat housut päälle.

Paikalle saavutaan siis reilu tunti ennen tutkimusta ja ilmoittautumisen jälkeen saakin eteensä kannullisen kirkasta nestettä, joka ei valitettavasti ole vettä vaan mannitolia (juon kuitenkin tätä 1000 kertaa mielummin kuin Colonsteriliä). Mannitolissa on vain hassuhko jälkimaku, joka iskee vasta onneksi, kun olet jo lasin kumonnut. 45 min aikana on tarkoitus litkua juoda reilu litra, mutta usein vähempikin riittää. Juomisen jälkeen pääseekin sitten jo pukuhuoneeseen valmistautumaan tutkimukseen.

Tutkimusta ennen laitetaan vielä kanyyli, jota kautta saadaan suolen liikettä rauhoittava lääke ja varjoaine sisään. Suolen toimintaa hidastava lääke saa usein itselläni aikaan sydämentykytyksiä, mutta sain myös kuulla, että itse magneettikin saattaa aiheuttaa huonovointisuutta joissakuissa. Huimaus on ainakin tuttua, kun pöydältä pääsee nousemaan. Kammoan hitusen ahtaita paikkoja, mutta ohutsuolen magneettitutkimuksessa putkeen mennään onneksi jalat edellä, joka ei tunnu ollenkaan niin epämukavalta, kuin pää edellä.

Itse tutkimus kestää n. tunnin. Putkeen saa matkaan tyynyn, soittokellon, jos tulee joku hätä ja haluaa pois sekä tietysti kuulokkeet, joista kuulee hengitysohjeet ja mahdollisesti myös musiikkia, jos näin haluaa. Mukanaan voi tuoda omaa musiikkia tai valita haluamansa radiokanavan, jos laitteen kovat äänet häiritsevät. Itse en ole tähän mennessä kokenut tarpeelliseksi, koska tutkimus on loppujen lopuksi niin nopeasti ohi. Hengitystä joutuu pidättelemään suhteellisen paljon, mutta ei onneksi pitkiä aikoja.
Kotiin pääsee turvonneen vatsan kera. Mä sain tästä viimeisimmästä kerrasta myös matkamuistoksi kovat vatsakivut ja oksentelun, mutta sen jälkeen onneksi helpotti. Nyt jäädään sitten jännäämään tuloksia. Toivotaan parasta!


Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229